Tietoa vireystilan säätelystä

Autonominen hermostomme pitää meidät hengissä ja toiminnassa. Se säätelee useita elimistömme toimintoja, mm. verenpaineen- ja lämmönsäätely, ruuansulatus, lisämunuaisen toiminta ja syljeneritys.

Autonominen hermostomme koostuu sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostonosasta. Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä, kuten keinulauta – kun toisen toiminta vilkastuu, toisen vaimenee. Niiden yhteistoiminta mahdollistaa hienovaraisen ja nopean elintoimintojemme säätelyn joka tilanteessa. 

Autonominen hermostomme käynnistää myös stressireaktion. Sympaattinen hermostonosamme on aktiivisimmillaan akuutissa stressireaktiossa. Silloin parasympaattisen hermostomme toiminta vaimenee ja kehomme valmistautuu joko taistelemaan, pakenemaan, tai tarvittaessa jähmettymään. 

Parasympaattinen hermostomme osa on aktiivisin unemme aikana, jolloin sen palauttavat toiminnot hoitavat tehtäväänsä: parasympaattinen hermostomme pyrkii rentouttamaan kehomme ja pitämään elintoimintomme vakaina. Kun nukumme, kehoamme palauttavat ja hoitavat järjestelmät toimivat tehokkaimmin.

• sydämen tykytys, ”hakkaava” sydän, korkea syke
• hikoilu
• vilunväreet tai kuumat aallot
• tärinä tai vapina
• puutuminen tai kihelmöinti
• hengenahdistus tai tukehtumisen tunne
• rintakivut tai epämiellyttävät tuntemukset
• huimaus tai pyörtymisen tunne
• pahoinvointi tai vatsavaivat
• epätodellisuuden tunne
• itsen vieraaksi tuntemisen tunne
• itsensä hallinnan menettämisen pelko tai sekoamisen tunne
• kuolemanpelko

Kehomme hienouksiin kuuluu mekanismi, jonka avulla tiedostamattamme tarkkailemme sisäänrakennetulla ”uhkatutkallamme” ympäristöämme vaaran ja uhkien varalta. Tämä neuroseptioksi kutsuttu mekanismimme saa uhkan ilmaantuessa kehomme virittymään hälytysvalmiuteen ilman tietoista päätöstämme, hyvin nopeasti. Vasta tämän jälkeen kykenemme aivojemme myöhemmin kehittyneillä rakenteilla (aivokuoren ajattelun ja päätöksenteon mahdollistavat osat) toteamaan, oliko reaktiomme aiheellinen vai väärä hälytys. Omalla elämänhistoriallamme on vaikutusta uhkatutkamme toimintaan ja sitä seuraaviin reaktioihimme. 

Ihmisillä, joilla on elämänhistoriassaan traumaattisia tai muuten hyvin kuormittavia kokemuksia, ei edellä kuvattu kehon automaattisesti virittävä mekanismi aina toimi optimaalisesti. Keho saattaa reagoida turhan herkästi tai virheellisesti havaittuihin signaaleihin. Myötätuntoisen hyväksyvä tietoisuus kehon mekanismeista ja reaktioista sekä keinot säädellä kehon yli- tai alivireystilaa (mm. kehon maadoittaminen, hengitysharjoitukset, turvaa luovat mielikuvaharjoitteet) voivat olla avuksi. Tilanteeseen kannattaa harkita ammattiapua esim. traumafokusoituneesta psykoterapiasta.

Vaikka kyseessä on autonomisen, eli tahdosta riippumattoman hermoston osan toiminta, voimme vaikuttaa siihen tietyiltä osin ”tahdosta riippuen” – tietoisesti harjoitellen ja itseämme opettaen. 

Kehomme vireystilan säätelyyn osallistuu keskeisesti kiertäjä- eli vagushermomme. Sillä on useita tärkeitä tehtäviä elimistössämme, ml. stressitasojen säätely. Yksi tehokkaimmista tavoista vaikuttaa kiertäjähermon toimintaan on aina ja kaikkialla mukanamme – hengitys. Rauhallinen hengittäminen aktivoi parasympaattista autonomisen hermoston osaa rauhoittaen ylivireää sympaattista hermoston osaa. Löydät hyviä hengitysharjoituksia Hölläys®-sivuston Lisämateriaalien Ohjeita, harjoituksia ja tehtäviä -sivulta. Hengittämisen lisäksi voit aktivoida parasympaattista hermostoasi mm. rauhallisella kävelyllä, hyräilyllä, rentoutusharjoituksilla, itsemyötätuntoisilla mielikuvaharjoitteilla. 

Kehomme vireystaso voi levollisen ja vakaan hyvän olon lisäksi olla siis:

• ylivirittynyt, jolloin kehomme valmistautuu tulkintamme mukaan uhkaavassa tilanteessa ”taistelemaan tai pakenemaan”.
• alivirittynyt, joka on seurausta siitä tulkinnasta ja kokemuksesta, että uhkaavan ylivoimaisessa tilanteessa taisteleminen tai pakeneminen ei auta eikä takaa selviytymistämme. Alivireystilan oireita ovat mm.

• • • jähmeä tai lamaantunut olo, joskus kylmäkin,
    • voimattomuus ja väsymys sekä
    • vaikeus puhua ja liikkua.

Alivireystilan hoidossa on mahdollista hyödyntää kehollisia menetelmiä. Tunnustele kehoasi esim. käsin silittämällä, läpsimällä, puristelemalla lihaksiasi. Lähde liikkeelle (vie vaikka roskat), venyttele, jumppaa hieman. 

Kaiken kaikkiaan vireystilan säätelyssä oleellista on luonnollisista perustarpeista huolehtiminen ja ennakointi.

• Nuku riittävästi ja säännöllisesti (tämä on erityisen tärkeää!)
• Syö riittävän terveellistä ruokaa sopivasti, itsellesi toimivan ateriarytmin mukaisesti.
• Harrasta ja tee mieluisia asioita vapaa-aikanasi
• Ole yhteyksissä ystäviisi ja läheisiisi.