Viisaasti asetetut rajat auttavat jaksamaan

Auttamisammattien työnkuvaan kuuluu luonnostaan asiakkaiden/potilaiden/oppilaiden/jne. moninaisten tarpeiden tunnistaminen ja niihin ammatillisesti vastaaminen. Työnkuvaan kuuluu usein myös moniammatillinen yhteistyö, jossa ollaan tekemisissä omien ja muiden ihmisten tarpeiden sekä rajojen (vastuut, oikeudet, aikataulut, resurssit, jaksaminen, ihmisten väliset suhteet…) äärellä. Joustavuus, muiden huomioiminen ja auttaminen ovat luonnollisesti yhteistyön sujuvuuden kannalta tärkeitä tekijöitä, kun ne tapahtuvat oikeista lähtökohdista käsin. Ainoastaan muiden tarpeiden mukaan eläminen on kuitenkin kuluttavaa ja voimia vievää. Tietyissä tilanteissa on tärkeää olla omat rajansa asettava aikuinen, tarvittaessa sinnikäs tai jämäkän joustamatonkin. Viisaasti asetetut rajat luovat turvallisuutta ja auttavat siten jaksamaan.

Omat rajat

Aina, mutta erityisesti poikkeusoloissa ja rankkoina aikoina – joita tässä nyt on ollut jo vuosia ja tuntuu vaan jatkuvan – on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta, palautumisesta ja niistä viisaista rajoista. Tutkimusten mukaan elämässä koettavaa onnellisuutta syntyy (sivutuotteena) silloin, kun voimme elää merkityksellistä elämää. Merkityksellisyyttä voimme kokea silloin, kun saamme tehdä työtämme omasta tahdostamme käsin (autonomian tarve), yhteydessä muihin, työn ollessa sopivan ja riittävän haastavaa (kyvykkyyden kokemus) sekä omien arvojemme mukaista. Merkityksellisyyden kokemusta täydentää vielä se, että voimme kokea olevamme avuksi muille ihmisille ja maailmalle.

Onnellisuuden ja hyvinvoinnin vastinpari työkontekstissa on työuupuminen. Sillä on luonnollisesti lamauttava ja musertava vaikutus myös henkilökohtaisessa, työn ulkopuolisessa elämässä. Uupumuksesta kertovat erityisesti uupumisasteinen väsymys (lepo ei palauta), kyynistyminen sekä alentunut ammatillinen itsetunto. Lisäksi kehon stressioireet vireystilaongelmineen kuormittavat ja estävät elämästä tyydyttävää elämää. Uupumus on luonnollinen reaktio ylivoimaiseen tilanteeseen, ja liiallinen kuormitus on saatava katkaistuksi (rajat!). Uupuminen saattaa myös kertoa tarpeesta muutokseen sekä uudenlaisten ajattelu- ja toimintatapojen oppimiseen. Uupumukselle altistavat niin työn johtamiseen ja työkulttuuriin liittyvät tekijät (esim. työ ei palkitse, kohtuuton vaatimustaso tai työmäärä, epäreiluus),kuin työntekijän yksilölliset ja henkilökohtaiset ominaisuudet ja toimintamallitkin. Omista uupumukselle altistavista piirteistä (esim. taipumus uhrautua tai tavoitella täydellisyyttä/virheettömyyttä) kannattaa tulla tietoiseksi ja etsiä sopivaa suhtautumista omaan tekemiseen, epäonnistumisiin ja virheisiinkin. Huomion kiinnittäminen henkilökohtaisiin uupumisriskiä lisääviin tekijöihin ei kuitenkaan poista työolosuhteiden kehittämisen ja turvaamisen tarvetta.

Työn ja vapaa-ajan sekä perhe-elämän yhdistäminenkin on usein haastavaa. Sitä tärkeämmäksi kysymys omien rajojen asettamisesta nouseekin. Olet paljon muita varten – muistathan olla myös ihan itseäsi varten. Tärkeitä kysymyksiä ovatkin: Miten sinä huolehdit omasta palautumisestasi? Miten asetat itseäsi suojaavat rajasi niin, ettet uuvu työssäsi? Muistatko irrottautua myös ns. ”myönteistä stressiä” aiheuttavasta, innostavasta työstäsi? Tiedämme jokainen tukuittain erilaisia, aluksi miellyttävältäkin tuntuvia ”palautumisen” keinoja, jotka tuovat hyvää vaihtelua arkeen, mutta pidemmän päälle eivät tue jaksamista ja hyvinvointia (kuten nollaaminen toistuvasti esim. työpäivän jälkeen viinilasin äärellä, aivot narikkaan sähköisten ruutujen värinässä somevirtausten pyörteissä tms.).

Jos koet, että itsellesi ei riitä aikaa, voimia tai muuta tarvitsemaasi resurssia, pohdi, mikä voisi kuitenkin olla pienin askel juuri sinun tarpeidesi täyttämisen suuntaan. Mistä saisit sitä, mitä tarvitset? Uupuneena ei jaksa isoja askelia, silloin rajat, kärsivällisyys, armollisuus itseä kohtaan sekä pienet askeleet oikeaan suuntaan ovat kultaakin arvokkaampia. Mitä sellaista voisit tehdä vapaa-aikanasi, jota juuri näinä aikoina tarvitsisit? Mikä irrottaisi sinut työ- tai muusta kuormittavasta moodistasi?

Mielesi ja kehosi ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Voit rauhoittaa mieltäsi rauhoittamalla kehoasi – ja toisinpäin, voit rauhoittaa ylivireää kehoasi esim. mielikuvaharjoituksin. Rentoutuminen ei ole kuitenkaan ainoa tapa palautua tai säädellä vireystilaa. Sopivissa määrin vaihtelua tarjoava aktiivinen tekeminen (liikunta tai muu harrastaminen) ja omien taitojen käyttäminen auttavat myös omien akkujen lataamisessa. Taiteen äärellä voit löytää itseäsi auttavia näkökulmia niin itseesi kuin maailmaan muutenkin, luova toiminta ja leikkisyys sulattavat stressiäsi, kiitollisuus ohjaa ajatuksesi ja huomiosi hetkeksi pois ahdistuksesta ja raskaista ajatussisällöistäsi, unelmointi viitoittaa suuntiasi. Myös avun pyytäminen on monessa tilanteessa viisautta – yhteys luotettuun ihmiseen auttaa, kun on turvaton olo.

Mahdollisimman palauttavaa kevättä kaikille!