Uupuneille ja väsyneille annetaan usein ohjeita, kuinka voimaantua sekä saada lisää virtaa ja tyytyväisyyttä elämäänsä. Ohjeet voivat väsyneessä herättää joskus paljonkin ärsytystä. Ne voivat tuntua itsestäänselviltä, naurettavilta, ylivoimaisilta, mahdottomilta, tehottomilta, turhilta – tai joltain muulta, minkä vuoksi ne eivät voi olla itselle avuksi juuri omassa, ajankohtaisessa tilanteessa. Varmasti moni ohje meneekin ohi ja onkin turhauttava tai kelpaamaton juuri siinä tilanteessa. Mikä avuksi?
Elämä koostuu lukuisista pienistä ja isommistakin sisällöistä, jotka ”hyvästä ja valoisasta kulmasta” katsottuna tuntuvat olevan parhainta ja tärkeintä elämänsisältöä ja raiteillaan pitävää hyvää rutiinia. Muutos olosuhteissa tai liiallinen kuorma saattavat vaikeuttaa hyvää virtausta ja muuttaa aiemmin helpolta ja hyvältä tuntunutta tekemistä. Tilanne voi saada ponnistelemaan jopa omille äärirajoille tai niiden ylitse. Tällöin palautuminen stressistä ja kuormituksesta on ensiarvoisen tärkeää, välttämätöntä. Haasteeksi tulee usein se, että näkökulma liian kuormittuneena muuttuu ”hyvästä” synkäksi, kyyniseksi, turhautumista tukevaksi ja näköalattomaksi. Tässä mielentilassa voi olla mahdotonta nähdä niitä hyviä asioita, tekemisiä ja rutiineja, jotka aikaisemmin tuottivat mielihyvää ja saivat innostumaan. Hyvän olon tunne on kateissa.
Jos tunnistat itsesi uupuneeksi tai väsyneeksi, huomaa, että sinussa ei ole vikaa. Kehosi ja mielesi toimivat oikein kertoessaan liiallisesta kuormituksestasi ja välttämättömästä palautumisen ja muutoksen tarpeestasi. Olemme jokainen yksilöllisiä siinä, mistä ja millaisesta taakasta kuormitumme. Vertailu toisiin ei kannata.
Huomioi pienikin askel, jonka otat kohti parempaa. Etsi, löydä, tunnista ja pidä kiinni niistä pienistäkin valonpilkahduksista, jotka tuovat pimeyteen poikkeuksen. Toistamalla itselle hyvää tekeviä asioita ja huomaamalla ne, valo alkaa hiljalleen laajeta. Se tuo mahdollisuuden jälleen siihen näkökulmaan, josta voi huomata, että elämässä on varjon lisäksi valoakin.
Se, mikä kannattaa, on myötätuntoinen suhtautuminen omaan tilanteeseen, sekä sen pohtiminen, millaiseen muutokseen olisi itse valmis. Mitä haluan? Mitä oikeasti tarvitsen voidakseni hyvin? Millaisin askelin sen voisin toteuttaa omassa tahdissani? Pohtimisen lisäksi tilanteen muutos vaatii muutosta toiminnassa – oli se sitten levon lisäämistä tai jotain aktiivisempaa. Jos teet aina samalla tavalla, mikään ei muutu. Tämä ei ole kuitenkaan ankaruuden, vaan kannustavan myötätuntoisuuden paikka. Ankaruus ei pidemmän päälle lisää hyvinvointia.
(Palautumisen keinot voivat olla tärkeä osa masennuksen hoitoa, mutta eivät pelkällään riittävät. Masennusta hoidetaan Käypä hoito -suositusten mukaisesti tuloksellisimmin psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmällä.)